Syksyistä puronsolinaa

 

 

Syksyistä puronsolinaa auringonpaisteessa! Kaunis, rauhoittava ääni. Puron päättymätön, elämäniloinen, tutkiva juoksu kivien ja pienten kuoppien mutkissa. Aurinko puun takana kurkkimassa ja helmeilemässä veden pinnalla. Pieni kesäinen tuokio vielä ennen viileneviä päiviä.

Keskeltä arkea voi löytää milloin mitäkin aarteita. Kannattaa pitää silmänsä, korvansa ja kaikki aistinsa avoinna. Koskaan ei voi tietää, mitä löytää. Joko vain pieneksi hetkeksi tai mahdollisesti pidemmäksikin aikaa tai jopa loppuelämäksi. Koskaan ei voi tietää, mitä löytää, kun lähtee liikkeelle. Tai vaikka ei lähtisikään. Oma kotikin on täynnä löydettäviä aarteita. Valokuvia, esineitä menneisyydestä, kirjeitä, pieniä viestejä, kortteja. Ja omia ajatuksia. Kun antaa ajatuksille tilaa ja aikaa, niidenkin joukosta voi löytää vaikka mitä mielenkiintoista ja hyvää mieltä tuottavaa.

Ja kun lähtee liikkeelle, aina ei tarvitse liikkua kiivaasti paikasta toiseen, päämäärätietoisesti. Voi lähteä liikkeelle kaikessa rauhassa, ilman selkeää päämäärä. Ajella tai kävellä ihan mielijohteen mukaan. Mennä lähelle tai kauas. Viipyä vaikka koko päivän. Katsella ja kuunnella. Teitä, taloja, puita, pensaita, kukkia, järviä, taivasta, pilviä. Ihmisiä, lintuja, kissoja, koiria, oravia. Tuulta, lehtien havinaa, veden liplatusta, linnunlaulua, autoja, junia, askeleita. Vaikka mitä.

Näin on elämässäkin. Kannattaa joskus pysähtyä miettimään omaa elämää kaikessa rauhassa. Kuunnella ja katsella, keskustella itsensä kanssa. Kysellä itseltä, mitä kuuluu. Kuuluuko hyvää vai huonoa vai jotain siltä väliltä. Jos kuuluu hyvää, on helppo löytää moniakin pieniä asioita, mitkä tekevät onnelliseksi. Mutta jos kuuluu huonoa, hyvien asioiden huomaaminen on vaikeampaa. Mutta näitä hyviä asioita on aina olemassa. Ja ne ovat löydettävissä, vaikka se ei aina olisikaan niin helppoa. Vaikeina aikoina niiden huomaaminen on erityisen tärkeää. Ne ovat kantava voima, joka saa jaksamaan vaikeiden asioiden yli ja uskomaan, että jonain päivänä on paremmin. Jonain päivänä aurinko paistaa pilvien raosta ja joskus vielä pilvettömältäkin taivaalta.

Kiirettä ei ole aina pakko totella eikä edes kuunnella. Se on joskus vain heitettävä nurkkaan ja otettava aikaa itselle. Kiireettömän hetken voi omistaa ihan kokonaan itselle tai sen voi jakaa läheistensä kanssa. Tärkeintä on, että arjen keskellä voi silloin tällöin hengittää rauhassa ja vapaasti, tehdä asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Pieniä, onnellisia asioita, jotka auttavat jaksamaan. Ne ovat kuin laineiden liplatusta ja auringon kimallusta keskellä arkea.