Vielä minä en osaa lentää

Vielä minä en osaa lentää. Eikä minulla sitä paitsi ole siipiäkään. Mutta onneksi voin kiivetä portaita. Portaitakin pitkin voi päästä melko korkealle. Ei niin korkealle kuin lentämällä, mutta johonkin saakka kuitenkin.

Käyttäisinkö kiipeämiseen valmiiksi rakennettuja portaita vai rakentaisinko portaat ihan itse? Helpompaa ja nopeampaa on kiivetä valmiita portaita. Silloin ei tosin voi olla varma, kestävätkö portaat. Eikä voi itse päättää, kuinka korkealle ne vievät. Jos portaat näyttävät jo alkuaskelmiltaan epämääräisiltä ja huterilta, on parempi olla kiipeämättä.

Elämässäkin on tilanteita, jolloin kannattaa miettiä kahteen kertaan, mihin lähtee mukaan ja mihin ei. Elämään voi suhtautua avoimesti ja rohkeasti ja silti käyttää tervettä maalaisjärkeä. Luottaa omaan vaistoonsa. Jos hälytyskellot jossain kohtaa soivat, se on yleensä pysähtymisen ja miettimisen paikka. Elämän epävarmuutta pitää sietää, mutta jos portaat ovat lahot, niille on turha astua, vaikka joku vannoisi, että kyllä ne kestävät.

Itse rakentamalla tietää varmasti, miten portaat on tehty. Voi edetä rauhassa, askelma kerrallaan. Nousta sitä mukaan, kun portaat rakentuvat. Voi rakentaa niistä niin korkeat, kuin haluaa. Ja juuri niin tukevat, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Yksin rakentaminen on kuitenkin yksinäistä puuhaa eikä aina oikein tiedä miten pitäisi rakentaa. Kaveri olisi hyvä olla apuna.

Omassa elämässä on tärkeää, että itse tietää mitä tekee ja miksi. Ja mitä elämältä haluaa.

Mutta vaikka nämä asiat olisivat kuinka kirkkaana omassa mielessä, matkan varrella tarvitsee monta kertaa ystävän neuvoa, ystävän tukea. Yksin taivaltaminen on rankkaa ja vaikeaa. Kaikki me tarvitsemme neuvoja ja apua monessa kohtaa elämämme varrella. Pitää vain osata pyytää ja kysyä. Ja olla itse valmis auttamaan, kun joku apua tarvitsee.

Toki portaat voi rakennuttaakin. Toisen tekemät, silti ihan itseä varten. Juuri sellaiset kuin haluaa. Mutta mistä löytää luotettavan tekijän? Ja millä hinnalla? Ja kuinka korkeat on varaa rakennuttaa, vai loppuvatko portaat kuitenkin kesken?

Oman päämäärän saavuttaminen saattaa tuntua joskus mahdottomalta. Ei tiedä keinoja. Ei osaa. Jos kuitenkin päättäväisesti lähtee kulkemaan kohti päämäärää, pikku hiljaa löytää keinoja ja pikku hiljaa oppii. Mutta ennen kuin pääsee perille, voi tullakin seinä vastaan. Vahva ja läpipääsemätön. Niin vahva, että ystävätkään eivät voi auttaa. Silloin kannattaa jäädä hetkeksi miettimään, onko oma johtotähti ollutkin aivan väärä. Jos havitteleekin jotain sellaista, mikä ei lopulta olisi itselle hyvästä. Jotain, mikä ei ole itselle tarkoitettu. Millaisen hinnan on valmis maksamaan, että saavuttaa päämääränsä? Hajoaako pää tuota seinää hakatessa?Ja mikä lopultakaan on palkinto? Vai löytyisikö uusi päämäärä, joka olisikin se oikea?

Jos edessäsi on tukevat portaat, lähde kiipeämään. Kiipeä niin korkealle kuin pääset ja nauti jo itse kiipeämisestä, nauti näkymistä matkasi varrella. Saattaa olla, että kiipeämisen aikana sinulle kasvaakin siivet ja voit lähteä lentoon, kun portaat päättyvät.

Tai jos et löydä tarpeeksi tukevia portaita, rakenna ne itse. Pyydä ystävä tai pari mukaan. Mutta muista, että hampaat irvessä ei kannata rakentaa. Rakentaminen voi olla rankkaa, mutta siitä voi silti nauttia. Ja kun portaat ovat vihdoin valmiit, onnistumisen tunne on parasta, mitä olet ikinä kokenut. Näiden portaiden ylätasanteelta on huikeaa lähteä lentoon.

Eikä mikään estä sinua rakennuttamasta portaita, jos sinä itse niin haluat. Mutta itseäsi älä portaiden rakentajalle myy. Se on liian kallis hinta. Parempi sen sijaan on jatkaa etsimistä ja luottaa siihen että oikeat portaat vielä löytyvät. Tai, että opit itse rakentamaan. Tai että siivet kasvavat ja pääsetkin suoraan lentoon. Sekin on mahdollista.