Aika lähteä kohti syksyä

 

 

 

 

Kesän hellepäivät ovat ohitse. Jäähyväisten aika. Aika lähteä kohti syksyä. Kohti pimeneviä, viileneviä iltoja.

Syksy tuo mukanaan raikkaat tuulet, puhdistavat sateet ja lempeät auringonsäteet. Luonto valmistautuu lepoon kokemusrikkaan kesän jälkeen. Luonto valmistautuu kohtaamaan talven, jonka aikana voi kerätä voimia seuraavaa kesää varten. Pimeydellä ja kylmyydelläkin on tarkoituksensa.

 

 

On ilo sytyttää lyhty pimeyteen. Itselle ja lähimmäiselle. Yksin tai yhdessä. Yhden lyhdyn valossa voi nähdä jopa paremmin, kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Auringonpaisteessa on niin paljon nähtävää, että siitä kaikesta voi huumaantua. Huumaantua niin, että kaikkein tärkein voi jäädä jopa huomaamatta. Tuo yksi lyhty taas voi auttaa näkemään juuri sen, mikä on kaikkein arvokkainta. Sen millä on todellista merkitystä. Ja kuinka tuo kaikkein tärkein asia säteilee lempeää valoa ympärilleen.

 

Lyhdyn valossa on hyvä vain istua hiljaa, katsella ja kuunnella. Kuunnella luontoa, kuunnella itseään. Antaa valon syttyä sisällään ja antaa itselle lupa katsella sitä kaikessa rauhassa. Opetella ymmärtämään, mitä sisäinen ääni ja valo haluaa kertoa. Anna niiden ohjata sinua eteenpäin, seuraa niitä, ole niille uskollinen. Ole itsellesi uskollinen.

 

Jos lähimmäisesi istuu yksin pimeässä, sytytä hänellekin lyhty. Auta häntä näkemään, että pimeyden voi voittaa. Että pienikin valonkajo auttaa eteenpäin. Ajatus kerrallaan, askel kerrallaan. Auta häntä ymmärtämään, että pimeys ei ole peikko, jota vastaan on mahdoton taistella. Vaan, että pimeys voi olla kaiken uuden alku. Pimeys kätkee mahdollisuuden, jota ei kirkkaassa valossa edes löytäisi. Joskus on hyvä pysähtyä, antaa pimeyden tehdä tehtävänsä. Voi sytyttää ensin yhden lyhdyn ja sitten kun tuntuu siltä, toisen. Ja kolmannen ja...Jokainen meistä tarvitsee valoa erilaisen määrän. Joku tarvitsee vain sen yhden lyhdyn, joku viisi, joku ehkä enemmänkin. Yhtä aikaa tai erikseen. Ja kun yksi lyhty sammuu, tilalle voi sytyttää aina uuden.

 

Auringonvalo ravitsee meitä, mutta niin ravitsee syksyn ja talven pimeyskin. Valo ja pimeys ovat molemmat lahjoja, jotka pitäisi käyttää oikein. Valo ja pimeys ovat yhdessä voima, jota jokainen tarvitsee. Kunpa me ihmiset voisimme levätä talven kaikessa rauhassa pimeydestä nauttien. Ja näin valmistautua kevääseen ja kesään, jolloin päästäisimme kaiken riemun ja energian valloilleen itsemme ja toistemme iloksi. Voisimmeko tehdä tämän mahdolliseksi? Voisimmeko näin jopa muuttaa maailmaa paremmaksi?

 

 

 

 





Anna tuulen tulla sisään!

Anna tuulen tulla sisään! Anna sen raikastaa huoneesi ja puhaltaa pölyjä pois nurkista. Anna sen pyyhkiä kaikki turha pois elämästäsi. Hengitä raikasta ilmaa syvään ja tunne kuinka itsekin puhdistut. Saat voimaa ja rohkeutta uudistua.

Kaikilla meillä on asioita, joiden toteuttamista olemme siirtäneet milloin mistäkin syystä. Joskus oikeista, joskus aivan vääristä syistä. Aikamme on kulunut jossain muussa enemmän tai vähemmän tärkeässä. Olemme ehkä miettineet, mitä muut mahtavat ajatella tekemisistämme. Tai ehkä rohkeuden puute estää meitä toteuttamasta jotain, mikä kuitenkin on meille itsellemme tärkeää, jopa olennaista onnellisuuttamme ajatellen.

Olisiko juuri tänään mahdollisesti se päivä, kun aloitat tämän tärkeän asian toteuttamisen. Ihan aluksi vaikka vain kirjoittamalla ylös, mitä sinun pitää tehdä, jotta pääset alkuun ja eteenpäin. Mitä haluat lopulta saavuttaa? Ja kun olet kirjoittanut näitä asioita ylös ja tehnyt päätöksen, että oikeasti alat tavoitella tätä itsellesi tärkeää asiaa, huomaat että alkaa tapahtua ihmeellisiä asioita. Tieto, jota tarvitset tulee luoksesi. Ihmiset, joita tarvitset, tulevat luoksesi. Löydät ja huomaat asioita ja paikkoja ja ihmisiä, joilla on asiasi eteenpäin viemisessä merkitystä. Mutta mitään näistä ei tapahdu, ellet itse usko asian toteutumiseen, ellet itse ala tavoitella tätä omaa juttuasi.

Unohda mitä muut ajattelevat, mieti vain, mitä asia sinulle itsellesi merkitsee. Sillä oikeasti vain sillä on merkitystä. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, niin paljon mielipiteitä, että kaikkia eikä kaikkea voi kuitenkaan ottaa huomioon. Jotkut asiat on vain tehtävä juuri niin kuin itsestä tuntuu. Muistettava, että meillä on vain yksi elämä kerrallaan. Eikä kukaan voi tietää, kuinka pitkä elämä on. Joidenkin asioiden kanssa olemme yksin, mutta silti itselle tärkeistä asioista kannattaa pitää kiinni. Omasta itsestä kannattaa pitää kiinni. Kuunneltava, kuka oikeasti on. Ja näytettävä se rohkeasti myös muille. Kukaan toinen ei voi tietää kuka ja mikä olet, jos et itse sitä ilmaise. On vapauttavaa huomata, että läheisten rakkaus ei katoa minnekään, vaikka he eivät aina ehkä pitäisikään kaikesta mitä teet. Pitäminen ja hyväksyminen ei aina kulje käsi kädessä, eikä tarvitsekaan.

Kannattaa muistaa, että jokaisella on oikeus olla kokonaan oma itsensä. Läheisten ei aina tarvitse pitää kaikesta, mitä itse kukin teemme tai olemme, mutta rakkaus kyllä hyväksyy ihmiset sellaisenaan. Todellinen rakkaus on rakastamista juuri siksi (mitä se kenenkin kohdalla onkaan), mutta myös siitä huolimatta (vikoineen päivineen).

 

Anna siis tuulen puhaltaa. Anna sen auttaa sinua uskomaan itseesi ja kuljettaa sinua elämässä eteenpäin, ihan minne itse vain haluat.


Pieniä runoja