Taulu
seinälläni on kopio. Ei edes maalaamalla tehty jäljennös, vaan
kopio Vincent van Goghin taulusta Auringonkukat. Mutta vaikka taulu
on vain kopio, se on siltikin kaunis. Kauneudesta puuttuu kuitenkin
jotain, jotain tärkeää ja oleellista. Siitä puuttuu siveltimen
vetojen ja värikerrosten rosoisuus. Et voi tuntea taulun herkkyyttä,
et sen kerroksia, et sen muotoja. Taulu on vajavainen kaikessa
kauneudessaankin. Vain aito on kaunis, kaunis jokaista
siveltimenvetoa myöten.
Ihminenkin
on aitona kauneimmillaan. Kopioitu, jäljitelty kauneus jättää
kylmäksi. Ulkoisesti voi koristautua, mutta jos ihminen on
olemukseltaan epäaito, ulkoinen kauneus jää vajavaiseksi. Elämän
siveltimen vedot, elämän rosoiset värikerrokset tekevät ihmisestä
kauniin. Meidän omat pienet erityispiirteemme, niin ulkonaiset kuin
sisäisetkin, ovat aarre, jota meidän tulisi arvostaa. Jos uskomme
omaan kauneuteemme, omaan hyvyyteemme, alamme näkemään itsemme ja
myös toiset kauniina. Tätä kautta hyvä mieli ja onnellisuus
kertautuu.
Tauluissa
aitous maksaa, joskus käsittämättömän paljon. Mutta mitä maksaa
ihmisen aitous? Joskus siitäkin voi joutua maksamaan kovan hinnan,
mutta kaikki, mitä sillä saa, on sen arvoista. Koko elämäänsä
kukaan ei jaksa näytellä ja kaikki, mitä epäaitoudella saavuttaa,
on turhaa ja arvotonta. Olemalla aidosti oma itsensä, kutsuu ja
houkuttelee elämäänsä juuri niitä asioita, mitkä oikeasti
jotain merkitsevät. Niitä, joita juuri kulloinkin tarvitsee. Jopa
vastoinkäymiset ovat merkityksellisiä ja ohjaavat oikeaan suuntaa,
vaikka sitä onkin vaikea usein käsittää.
On
joskus pelottavaa olla aidosti oma itsensä. Eikä se aina onnistu
millään. Mutta tärkeintä on, että hyväksyy itsensä sellaisena
kuin on. Ja haluaa oppia tuntemaan itsensä vähitellen paremmin ja
paremmin. Luottaa omiin vaistoihinsa elämän suhteen ja ihmisten
suhteen. Tunnustelee sisintään eri tilanteissa ja erilaisten
ihmisten seurassa. Kuin aitoa taulua, jonka kauneuden aistii
sormenpäilläänkin, silmät kiinni.
Anna
siis elämän maalata kuviansa sinuun, anna sen värien hehkua
sinussa ja sinusta, aidosti. Tulet huomaamaan, että koko maailma
näyttää ja tuntuu paljon kauniimmalta. Huomaat ja tunnet itse
olevasi kaunis.
Sattumalta löysin blogisi kun etsin itselleni vertaistukea :) Eräänä päivänä törmäsin ajatukseen Eevasta ja Aatamista, siitä miksi naisilla on vaikeuksia, kateutta, tunnepuolella jne elämässä, totesin, että syy taitaa olla Eevan :) Nyt löysin hyllystäni kirjan, Don Miguel Ruiz: Takaisin paratiisiin. Kirjoittaja haluaa viedä tällä kirjalla meidät takaisin sisäisen voimamme lähteille, omaan todelliseen olemukseemme- henkisyys kirja. Hassuinta tässä oli se, että löydettyäni kirjan, niin kirjoittaja aloittaa kirjan kertomalla Eevasta ja Aadamista, siitä miksi henkisyys aikanaan katosi maailmasta.. Suosittelen lukemaan kirjan :)
VastaaPoistaOnpa mystinen yhteensattuma tuo sinun kommenttisi. Juuri tänä aamuna (eli siis ennen kuin luin kommenttisi) mietin sitä, miksi naisiin on vaikea saada todella luottamuksellista ja aitoa, lämmintä kontaktia. Hyvät ystävät ovat todella harvassa vaikka tuttuja onkin paljon. Ja ajattelin juuri tuota samaa, että kateus vaivaa. Ja se, että tasavertaisuuden tunne naisten kesken on todella harvinaista. On joko toisen alapuolella tai yläpuolella. Ja täytyy tunnustaa, että itsekin sortuu tunnetasolla tähän samaan, vaikka kuinka yrittäisi olla niin ajattelematta. Pistän mainitsemasi kirjan lainattavien listalleni :)
Poista