Pieniä runoja blogin kirjoittajalta

31.10.14

Ei mikään rakastumisen huuma

vedä vertoja

kolmenkymmenen vuoden sodalle ja rauhalle.

Olemme repineet ja raadelleet toisiamme

vereslihalle ja henkihieveriin saakka.

Paenneet ja tulleet lähelle

ja paenneet taas.

Pakomatkalla on ollut aikaa karsia hyvät siemenet huonoista,

aikaa kitkeä rikkaruohoja.

Ja paluumatkalla

on ollut aikaa katsoa omaa kuvaansa.

Nähdä senkin rumuus.

Ja kauneus.

Nyt olemme tässä

ehyempinä ja varmempina,

kaiken jälkeen, välissä ja keskellä,

toisillemme rakkaampina kuin koskaan.

********

5.10.14

Toisen pään sisään ei pääse.

Ei, vaikka saisi luvan.

Vain pieniä murusia toisesta voi saada.

Ei muuta.

Kun sen hyväksyy, voi rakastaa

kaikesta huolimatta

tai ehkä juuri siksi

aina tänään

vähän enemmän

kuin eilen.

********

19.9.14

Tämä on minun elämäni

On aina ollut ja tulee aina olemaan.

Jokainen päätös, vääräkin,

on ollut oikea.

Vienyt minut sinne,

minne kuuluukin,

vaikkakaan ei aina sinne,

minne olisi pitänyt.

Nöyryyttä olen oppinut

ja oppinut alistumatta

altistamaan itseni elämälle.

Sillä (ja mutta) eihän tätäkään

ikuisesti kestä.

********

12.9.14

Risteykset ovat hankalia.

Niihin minä jään jumiin, joka kerta.

Minä en ole koskaan osannut

tehdä nopeita liikkeitä.

Monta tietä, monta mutkaa.

Kuvittelen kauan, mitä voi olla niiden takana.

Innostun ja

kauhistun

vuorotellen ja yhtä aikaa.

Tiedän: ihan turhaan.

Suunta valitaan kuitenkin

aina summamutikassa.

--------

9.9.14

Elämää kannattaa sietää

ja itseä.

Ja itseä kannattaa siedättää elämään.

Että ei saisi oireita

aina kaikesta pienestä

tai isommastakaan.

Jos ei siedäty elämäänsä,

siinä voi käydä hullusti.

Voi olla, että alkaa

karttamaan elämää,

ja kärttämään elämältä turvallisuutta,

jota ei ole luvassa.

Voi olla, että alkaa

pelkäämään henkensä puolesta

henkensä kaupalla

ja joutuu keskelle

hidasta kuolemaa.

Eikä enää tiedä,

kumpaa pelkää enemmän:

elämää vai

kuolemaa.

********

13.8.14

Anna tuulen tulla

ja ottaa sinut omakseen.

Anna sen pyöriä ympärilläsi ja

hyväillä sinua.

Antaudu sille,

ole avoin ja vastaanottavainen.

Anna tuulen tulla

ja näyttää sinulle, kuka olet.

Anna sen kuljettaa sinut

minne ikinä tahdot.

Anna tuulen tulla

ja rakastaa sinua

juuri sellaisena kuin olet.

Anna sen olla ystäväsi

niin tulet huomaamaan,

että se ei milloinkaan petä sinua,

eikä milloinkaan jätä sinua yksin.

********

3.7.14

Eivät junatkaan aina ole kulkeneet

eivät bussit,

ei mopot

ei polkypyörätkään.

Ilman ihmistä

ei milloinkaan.

Mutta ihminen,

ihminen on kulkenut aina,

kävellyt jaloillaan

aikojen alusta

päättänyt suuntansa, vääränkin,

kulkenut

enimmäkseen eteenpäin.

Ja päässyt

aina

jonnekin.