Rakkaus ja viha

Rakkaus ja viha. Miten lähellä ne ovatkaan toisiaan. Ja kulkevat usein käsi kädessä. Rakkautta ei voi olla ilman vihaa. Sillä vain ihminen, jota rakastat, pystyy satuttamaan sinua syvältä. Mutta voiko vihaa olla ilman rakkautta? Ehkä. Jotain ihmistä voi vihata, ilman että se on rakkauden käänteinen muoto.

Mutta viha ilman rakkautta ei ole koskaan niin syvää ja totaalista kuin viha, joka kohdistuu ihmiseen, jota rakastaa. Ja mitä enemmän rakastat sitä enemmän vihaat. Mutta viha ei kohdistu ihmiseen (vaikka siltä tuntuukin) vaan hänen tekoihinsa tai tekemättä jättämisiinsä? Rakkaus taas ei koskaan kohdistu pelkästään johonkin, mitä toinen tekee tai sanoo. Rakkaus kohdistuu ihmiseen. Ja rakkaus kestää kauan. Kun taas viha on usein hetkellistä. Rakkauteen kuuluu väistämättä myös vihan tunteet. Jos rakkaus on oikealla tolalla, vihan tunteet menevät suhteellisen nopeasti ohitse. Riippumatta siitä, kuinka voimakkaita ne ovat. Jos viha valtaa mielen pitkäksi aikaa, on syytä miettiä, mikä suhteessa on pielessä. Ja onko jotain tehtävissä.

Ihanteellista olisi, jos toisiaan rakastavat ihmiset voisivat aina olla samalla puolella. Tarvittaessa puolustaa toinen toistaan muita vastaan. Mutta joskus käy niin, että ollaankin eri puolella. Rakkaus voi kestää tämänkin, mutta aina ei käy niin. Joskus joudutaan lopullisesti eri puolelle. Tästä on mahdollisuus selvitä ilman vihaa. Aina se ei valitettavasti onnistu.

Voi siis käydä niin, että rakkaus muuttuukin vihaksi. Rakkaus, jota on loukattu niin syvästi, että sille ei ole enää sijaa suhteessa. Mutta jos vihastaan ei pääse eroon, sillä on itselle tuhoisat seuraukset. Vihaamalla satuttaa ja vahingoittaa eniten itseään. Anteeksianto on ainoa keino päästä vihan tunteistaan eroon. Anteeksianto toiselle ja myös itselle. Vain siten voi oikeasti päästä eteenpäin. Vain siten voi lakata vihaamasta. Viha on raskas taakka kantaa mukanaan ja siksi se kannattaa jättää taakseen.