Aika lähteä kohti syksyä

 

 

 

 

Kesän hellepäivät ovat ohitse. Jäähyväisten aika. Aika lähteä kohti syksyä. Kohti pimeneviä, viileneviä iltoja.

Syksy tuo mukanaan raikkaat tuulet, puhdistavat sateet ja lempeät auringonsäteet. Luonto valmistautuu lepoon kokemusrikkaan kesän jälkeen. Luonto valmistautuu kohtaamaan talven, jonka aikana voi kerätä voimia seuraavaa kesää varten. Pimeydellä ja kylmyydelläkin on tarkoituksensa.

 

 

On ilo sytyttää lyhty pimeyteen. Itselle ja lähimmäiselle. Yksin tai yhdessä. Yhden lyhdyn valossa voi nähdä jopa paremmin, kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Auringonpaisteessa on niin paljon nähtävää, että siitä kaikesta voi huumaantua. Huumaantua niin, että kaikkein tärkein voi jäädä jopa huomaamatta. Tuo yksi lyhty taas voi auttaa näkemään juuri sen, mikä on kaikkein arvokkainta. Sen millä on todellista merkitystä. Ja kuinka tuo kaikkein tärkein asia säteilee lempeää valoa ympärilleen.

 

Lyhdyn valossa on hyvä vain istua hiljaa, katsella ja kuunnella. Kuunnella luontoa, kuunnella itseään. Antaa valon syttyä sisällään ja antaa itselle lupa katsella sitä kaikessa rauhassa. Opetella ymmärtämään, mitä sisäinen ääni ja valo haluaa kertoa. Anna niiden ohjata sinua eteenpäin, seuraa niitä, ole niille uskollinen. Ole itsellesi uskollinen.

 

Jos lähimmäisesi istuu yksin pimeässä, sytytä hänellekin lyhty. Auta häntä näkemään, että pimeyden voi voittaa. Että pienikin valonkajo auttaa eteenpäin. Ajatus kerrallaan, askel kerrallaan. Auta häntä ymmärtämään, että pimeys ei ole peikko, jota vastaan on mahdoton taistella. Vaan, että pimeys voi olla kaiken uuden alku. Pimeys kätkee mahdollisuuden, jota ei kirkkaassa valossa edes löytäisi. Joskus on hyvä pysähtyä, antaa pimeyden tehdä tehtävänsä. Voi sytyttää ensin yhden lyhdyn ja sitten kun tuntuu siltä, toisen. Ja kolmannen ja...Jokainen meistä tarvitsee valoa erilaisen määrän. Joku tarvitsee vain sen yhden lyhdyn, joku viisi, joku ehkä enemmänkin. Yhtä aikaa tai erikseen. Ja kun yksi lyhty sammuu, tilalle voi sytyttää aina uuden.

 

Auringonvalo ravitsee meitä, mutta niin ravitsee syksyn ja talven pimeyskin. Valo ja pimeys ovat molemmat lahjoja, jotka pitäisi käyttää oikein. Valo ja pimeys ovat yhdessä voima, jota jokainen tarvitsee. Kunpa me ihmiset voisimme levätä talven kaikessa rauhassa pimeydestä nauttien. Ja näin valmistautua kevääseen ja kesään, jolloin päästäisimme kaiken riemun ja energian valloilleen itsemme ja toistemme iloksi. Voisimmeko tehdä tämän mahdolliseksi? Voisimmeko näin jopa muuttaa maailmaa paremmaksi?