Tuntemattoman pelko

Tuntemattoman pelko. Ja kaipuu. Yhtäaikaa. Siinä hankala yhtälö. Paras olisi kai vain heittää kaikki vanha pois ja hypätä kerralla ja kunnolla, siipiään sukimatta. Alas ja taakse ei kannata katsoa, ylös ja eteen sitäkin tiukemmin. Mutta, vaikka kuinka valoisin mielin katsoisi eteen ja ylös, vanhasta on melkein mahdoton luopua. Se on tullut niin rakkaaksi, vaikka se piteleekin sinua kiinni jossain, missä kaikki on pysähtynyt paikoilleen. Paitsi oma mieli. Se onneksi vielä elää ja odottaa tulevaa. Ja samalla harmittelee, kun ruumis ei lähdekään liikkeelle samaan tahtiin. Välillä näyttää, että ruumis on päättänyt jäädä paikoilleen mielen vilkkaista liikkeistä välittämättä. Jostain on luovuttava saadakseen tilalle jotain, josta ei vielä tiedä, onko se edes parempaa.

Elämässä on otettava riskejä, jos haluaa muutosta. Ei paikoilleen jääminenkään takaa yhtään mitään. Elämässä on aina olemassa muuttujia, joihin ei voi vaikuttaa: ihmiset, työ, terveys, koko elämä itsessään on yksi iso muuttuja. Nuorelle elämän muutokset ovat osa normaalia tapahtumaketjua. Kaiken aikaa täytyy olla päättämässä elämää suuremmista asioista. Mutta myöhemmin, kun elämä on kulkenut pitkään omia uomiaan, ihan kuin itsekseen, huomaakin yht'äkkiä, että on melkein mahdoton päättää asioista, jotka johtavat suuriin elämänmuutoksiin.

Useimmille tuttuun ja turvalliseen jääminen on niin itsestään selvää, että he eivät edes huomaa tuntemattoman pelkoaan . Ja jos pienen hetken jotain huomaavatkin, niin ainahan voi olla, kuin ei olisi huomannutkaan. Mitä, jos elämässä kuitenkin tapahtuu jotain yllättävää? Mitä, jos onkin pakko lähteä kohti tuntematonta. Pakon edessä on vain mentävä. Pakon edessä tuntuu kuitenkin, kuin voisi edetä varovasti tunnustelemalla, ei tarvitse hypätä kaiken riskin uhalla. Jos itse olet päättämässä suurista muutoksista, on hypättävä, vaikka ei ole varma mitä on edessä, mitä menettää ja mitä saa tilalle. Kannattaako riski. Mutta myös jäämällä entiseen, ottaa riskin. Ei saa koskaan tietää, mitä tuntemattomalla olisi ollut tarjota. Etkä sittenkään tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Eikä tuntemattomaan hyppäämistä helpota yhtään se, että oma päätös vaikuttaa moniin muihinkin, kuin vain itseen. Siinä sitä sitten ollaan monen tuntemattoman pelon kanssa. Joko kukaan ei tee päätöstä ja jäädään jumiin vanhaan. Tai sitten päätöksen tekee yksi, joka näin tuntee kantavansa vastuun sekä omasta että toisten hypystä kohti tuntematonta. Joskus voi käydä niinkin onnellisesti, että päätös hyppäämisestä tehdään yhdessä, silloin tuntematon ei tunnukaan enää niin pelottavalta.