yli
kaksikymmentä vuotta sama katto, samat seinät, sama piha, sama
kylä. Se on vaarallista. Vaarallista henkiselle kehitykselle. Vaikka
elämässä tapahtuvien muutosten keskellä onkin hyvä, että on
jotain pysyvää, niin kahdessakymmenessä vuodessa kiintyy liikaa.
Kiintyy huoneisiin, nurkkiin, maisemaan. Kiintyy niin, että ne
alkavatkin ahdistaa. Eikä kuitenkaan osaa päästää irti.
Materiaan
kiintyminen ei ole terveellistä. Terveellistä olisi muuttaa viiden
vuoden välein, hävittää turhaa tavaraa. Samalla voisi putsata
ajatuksiaan, järjestellä mennyttä mielessään ja aloittaa ainakin
puolipuhtaalta pöydältä. Kun huoneet ovat täynnä tavaraa, mitä
niihin enää mahtuu. Kun mieli ja sielu on täynnä tavaraa, mitä
niihinkään enää mahtuu. Mieli ja sielu ei saisi olla liian
täynnä, jotta sinne mahtuisi uutta ja raikasta.
Koti
ei saisi olla liian täynnä. Eikä kannattaisi pysähtyä samaan
paikkaan liian pitkäksi aikaa. Uusi koti, uusi maisema. Uusi elämä,
vanhan jatkeena, keskenään sulassa sovussa. Kodin vaihtamisessa on
kysymys enemmästä kuin vain asuinpaikan vaihtamisesta. Kysymys on
uuden vaiheen aloittamisesta elämässä.
Matkoilta
on mukava palata kotiin. Ja minulle onkin iskenyt ajatus, että
vaikka uusi koti tuntuisikin aluksi virkistävältä ja ihanalta,
niin entä jos haluankin palata takaisin. Kuin lomamatkalta. Lähteä
kotiin. Enkä voikaan. Jos iskee kauhea koti-ikävä, kotona.
Tällaista se teettää, kun pysyy liian kauan samoissa maisemissa.
Olisi pitänyt muuttaa heti, kun muuttokuume iski ensimmäisen
kerran. Kymmenen vuotta sitten. Nyt koti tuntuu liian rakkaalta.
Tympeältä, mutta rakkaalta.
Ainoa
todellinen este kodin vaihtamiselle on vain oma mieli. Jälleen
kerran. Mielellä on taipumus rakentaa kaikenlaisia seiniä ja
muureja joka paikkaan. Ne voisi kaikki hakata maan tasalle. Ja
lopettaa niiden rakentaminen. Niiden yli eikä läpi näe. Ei tiedä,
mitä kaikkea niiden takana on. Eikä kannattaisi rakentaa edes
aitaa, silloin ei ruohokaan voi olla vihreämpää aidan takana.
Omaan elämään voi sekoittaa monia aineksia yhtä aikaa, sopivassa
suhteessa. Ja kun näkee paremmin, on helpompi tiputtaa
käyttökelvottomat osaset pois ja poimia uusia asioita elämäänsä.
Eikä niiden tarvitse olla isoja asioita. Pienistäkin asioista voi
olla paljon iloa. Mutta paikoilleen ei kannata jäädä
ihmettelemään. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Katso taivaalle,
se on korkealla, sama taivas kaikkialla, sama taivas kaikilla ja sama
tila kaikilla lentää ja tehdä unelmistaan totta ja luoda uusia
unelmia vaikka joka päivä.
Ja
mieltään saa muuttaa. Jos tänään en halua muuttaa uuteen kotiin,
huomenna ehkä haluankin ja sitä seuraavana, kuka tietää...? Ja
mieli, se muuttaa aina mukana. Ilman muureja mieli voi kuljettaa ihan
minne vaan ihan missä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti