Rakkauden teot, rakkauden valinnat

Rakkauden teot, rakkauden valinnat. Mitä ne ovat? Minusta tuntuu, että olen jo pitkään ollut tienhaarassa, enkä ymmärrä ollenkaan mitä tienviitat tarkoittavat. Kökötän tässä monen tien risteyksessä päivästä, viikosta, kuukaudesta varmaan jo vuodestakin toiseen. Välillä tulee välähdyksiä jostain alitajunnan liepeiltä ja hetken olen varma, mitä minun pitää tehdä. Se on kuin kohtaus, joka menee aina ohitse (onneksi vai valitettavasti) niin nopeasti, etten ennätä edes kättäni nostaa asioiden eteen.

Nyt olen miettinyt asioita rakkauden näkökulmasta ja ensin luulinkin, että sitä kautta ymmärrän, miten jatkaa elämääni. Mutta umpikujaan jouduin kuitenkin. Huomasin, että rakkautta on niin monenlaista. Ja vaikka sanotaan, että rakkaus vain lisääntyy, kun sitä antaa, eikä se ole keneltäkään pois, niin ei se ihan niinkään ole. On rakkautta perhettä kohtaan ja muita läheisiä kohtaan, rakkautta kanssaihmisiä kohtaan, rakkautta luontoon, eläimiin, rakkautta jotain intohimoista tekemistä kohtaan... lista on melkoisen loputon. Ja tässä tullaankin siihen tilanteeseen, että kun teet jotakin rakkaudellista jossain, on aina joku ja joitain, jotka jäävät silloin sitä paitsi.

Ja rakkauden nimissä voi tehdä myös julmalta tuntuvia päätöksiä ja tekoja. Jos onkin rakkaudellista päästää irti joistakin asioista ja ihmisistä, vaikka se olisikin vaikeaa molemmin puolin. Vai onko rakkaudellisempaa hyväksyä oma ja toisten vajavainen rakkaus, luottaa siihen, että olen tässä ja näiden ihmisten kanssa, koska minut on tarkoitettu juuri tähän ja tänne. Rakkaudellistahan on myös itsensä ja toisten puutteellisuuden hyväksyminen. Oppia ottamaan elämä juuri sellaisena kuin se tulee. Itselläni on siinä vielä paljon tekemistä. Ihan kuin koko ajan vain odottaisin, että jotain tapahtuu, että minulle kirkastuu oma paikkani ja tarkoitukseni. Ehkä elämässä onkin kysymys siitä, että hyväksyy vihdoin elämän tarkoituksettomuuden. Olemme täällä vain hetken itseämme ja läheisiämme ja lähimmäisiämme varten, jokainen omien kykyjensä ja voimiensa mukaan.

Rakkauden valinta on suuri kysymysmerkki läpi elämän, mutta sitä arvoitusta tutkiessa on hyvä muistaa ainakin se, että terve itsekkyys lisää rakkautta, mutta liiallinen itsekkyys vähentää sitä ja tekee ihmisestä levottoman ja pikkuhiljaa melkoisen sietämättömän. Missä raja sitten kulkee terveen ja epäterveen itsekkyyden välillä? Sitä miettiessä on hyvä muistaa, että monesti epäitsekkyys on lopulta julmempaa ja pahempaa kuin itsekkyys, sillä uhrautuminen ei lopulta tuota kenellekään mitään hyvää. Ja toisaalta epäitsekkäät teot voivat olla hyvinkin itsekkäitä, sillä aidosti ja hyvässä mielessä epäitsekkäät ihmiset saavat myös itselleen paljon omien ”epäitsekkäiden” tekojensa kautta.