Valo on olemassa

Tänään katselin kohti taivasta, kohti aurinkoa, joka pilkotti koivun oksien raosta. Aurinko on ollut kauan kadoksissa ja nyt sen lämpö tuntuukin sitä ihanammalta. Niin on elämässäkin. Vastoinkäymisten jälkeen pienikin ilon aihe on kuin taivaan lahja.

Vastoinkäymisten keskellä olisi hyvä muistaa, että aurinko paistaa, vaikka sitä ei näy. Pilvien takana se kuitenkin on ja pitää elämää yllä sieltäkin. Ihminen tarvitsee valoa, ihminen tarvitsee aurinkoa. Ilman sitä mikään ei pysy hengissä. Jotkut meistä saavat enemmän valoa kuin toiset. Mikä sitä sitten sääteleekin, tosiasia on, että elämä ei ole tässä suhteessa kovinkaan reilu. Vai onko? Itse uskon siihen, että meillä on monta elämää, monta mahdollisuutta täyttää tehtävämme. Ja valon määrään vaikuttaa se, mitä edellisissä elämissämme olemme oppineet, miten olemme toimineet. Ja miten tässä elämässä toimimme. Kaikella on tarkoituksensa. Vastoinkäymisten merkityksen ymmärtää useimmiten vuosien, ehkä vasta vuosikymmenien jälkeen.

Elämämme varrella kohtaamme monia ihmisiä. Jotkut ihmiset jäävät elämäämme ja toiset ovat elämässämme lyhyemmän tai pidemmän ajanjakson. Joidenkin ihmisten tarkoitus on vain kulkea kanssamme, mutta joillakin ihmisillä on elämässämme erityinen merkitys. Näiden ihmisten kautta meidän on tarkoitus oppia jotakin, ymmärtää jotain merkityksellistä. Meille annetaan tietty aika näiden ihmisten kanssa. Tuona aikana meidän on mahdollisuus oppia ymmärtämään jotain, joka kuljettaa meitä taas eteenpäin omassa elämässämme. Mutta aina emme kuitenkaan kykene ottamaan vastaan elämän antamaa viisautta. Ja tämä taas vaikuttaa sekä tähän elämäämme, että myös tulevaan elämäämme.

Myös itse olemme toisille ihmisille tien näyttäjinä, useimmiten tietämättämme. Emme aina edes huomaa, milloin olemme itse opettajia, milloin taas oppilaita. Oppiminen ja ymmärtäminen tapahtuu usein huomaamatta. Elämä kuljettaa meitä valosta varjoon ja taas varjosta valoon. Mitä avoimemmin täällä kuljemme sitä enemmän opimme ja saamme kulkea enemmän valossa varjon sijaan. Jos ei tässä elämässä, niin seuraavassa.

Ja vaikka et uskoisikaan, että sinulla on monta elämää, yritä muistaa, että aina pilkottaa valo jostain. Vaikka olisit kuinka pimeässä, jossain vaiheessa pimeys väistyy ja aurinko taas paistaa. Ainakin itselläni usko valoon antaa voimaa jaksaa silloinkin, kun tuntuu että ei enää jaksa. Askel kerrallaan, jos valo ei tule tänään, se saattaa tulla jo huomenna, tai ylihuomenna. Pimeydessä riittää, kun tietää, että valo on olemassa.