Ruosteinen elämä

Katselen pihallani olevia ruosteisia kottikärryjä ja vanhaa, raskasta, ruosteista lapiota. Ruosteisuudesta huolimatta ne ovat ehjiä, käyttökelpoisia ja ehdottoman KAUNIITA. Ja täyttävät tehtävänsä.

Ihan kuin elämäkin. Vaikka vuosia on jo takana, niin elämä muuttuu ruosteisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) vuosi vuodelta, kuukausi kuukaudelta, viikko viikolta, päivä päivältä ja lopulta hetki hetkeltä aina vain kauniimmaksi. Kaikkien tuskaisten, ahdistavien ja kauhuakin aiheuttaneiden kokemusten jälkeen ja keskellä elämä on kaunis. Ilman pettymyksiä ja kyyneleitä tuota kauneutta ei näkisi, eikä sitä oikeastaan edes olisi. Ja mitä yksinkertaisempi ja paljaampi hetki, sitä kauniimpi. Yksinkertainen on kaunista.

Rumuus on kaunista. Ryvettyminen on kaunista. Se kasvattaa ihmistä, opettaa ymmärtämään elämää. Kauneus elämässä ja ihmisessä on ihan jotain muuta, kuin se, mitä ensinäkemältä huomaa. Joskus käy niin, että kun kohtaa ihmisen, jota ensinäkemältä pitää kauniina, myöhemmin huomaa, että oikeastaan hän onkin aivan tavallisen, jopa mitäänsanomattoman näköinen. Kun taas ihminen, joka ensinäkemältä on ollut vähemmän kaunis, (mielestäni rumia ihmisiä ei olekaan), niin jonkin ajan kuluttua huomaa näkevänsä tämän ihmisen kauniina. Vanhat ihmiset ovat kauniita. Vai onko tämä vain nuoruutensa taakse jättäneen toiveajattelua ja todellisuuden piilottamista. Lähestyvän sisäisen ja ulkoisen vanhuuden kauniiksi tekemistä, jotta se olisi helpompi sietää. Ehkä, mutta onko sillä väliä. Tärkeintähän on, että näkee nimenomaan omassa elämässään ja itsessäänkin kauneutta, sillä niin voi luoda kauneutta ympärilleen. Ainakin toivon niin.

Vanheneminen on monitahoinen asia. Toisaalta huomaa olevansa katkera joistakin asioista, vihainen ja pettynyt, että elämä ei suurimmalta osaltaan ole mennyt ollenkaan niin, kuin nuorena odotti ja toivoi. Toisaalta oppii vähitellen hyväksymään sen, että elämä menee omia polkujaan, välillä karkuun välillä vahvasti itseä kohti. Niin, että jonakin päivänä on kuin maansa myynyt ja kaiken menettänyt, kun taas toisena päivänä on kiitollinen kaikesta, mitä on saanut ja onnellinen vastoinkäymisistäkin.

Elämä on kaunista, ihmiset ovat kauniita. Elämä täyttää tehtävänsä ja me ihmiset täytämme tehtävämme. Usein sitä paremmin, mitä vähemmän itseltämme vaadimme ja mitä vähemmän pinnistelemme. Antaa elämän tulla, se kyllä huolehtii meidän jokaisen elämäntehtävän täyttymisestä. Pysähdy, katsele, kuuntele. Se olet sinä ja sinun elämäsi. Pieni ja suuri yhtäaikaa.