Mitä tämä on?

Mitä tämä on, tämä jatkuvan taloudellisen kasvun vaatimus? Miksi kaikkea pitäisi koko ajan tuottaa lisää ja enemmän kuin ennen? Minä en ymmärrä. Eikö pitäisi riittää, että kaikilla olisi riittävästi ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Ja vähän jotain kivaa ylimääräistä. Ja kauneutta ympärillä.

Mikä on sitten riittävästi? Siitäkin voidaan tietenkin olla montaa mieltä. Joku tarvitsee pari paitaa, joku parikymmentä, jollekin ei riitä parisataakaan paitaa. Jokainen voi miettiä tykönänsä, mikä on tarpeeksi. Jos kasvulle ei tule koskaan rajaa vastaan, se johtaa väistämättä ympäristön tuhoutumiseen. Ennemmin tai myöhemmin. Eikä jatkuva kasvu ole edes inhimillistä. Ei tuotantovaiheessa eikä edes kulutusvaiheessa. Kulutuksen jatkuva kasvu on useimmissa tapauksissa täysin turhaa. Loppujen lopuksi ihminen tarvitsee aika vähän. Ylenmääräinen kuluttaminen palvelee lopulta vain niitä, jotka taloudellisesti hyötyvät siitä, että ihmiset ostavat tavaroita, joita eivät oikeasti tarvitse. Tarpeita ihmisille luodaan koko ajan uusia: osta, osta, osta tämä, tämä ja tämä...

Riittäisikö se omaisuus, mikä maailmassa tällä hetkellä on, tyydyttämään kaikkien maailman ihmisten perustarpeet? Ehkä ja äkkiseltään se tuntuisikin oikealta. Että laitetaan kaikki yhteen kassa ja jaetaan hyvinvointia jokaiselle tasapuolisesti. Yksi ongelma on tietenkin tämän asian käytännön mahdottomuus. Kuka kaiken organisoisi? Ja mikä on oikeudenmukaista? Ihmisissä kun on ahkeria ja laiskoja, välittäviä ja välinpitämättömiä. Onko täydellinen tasajako oikeudenmukaista tai kenelle kuuluu enemmän kenelle vähemmän? Vaikka kuinka haluaisimme, että kaikilla olisi hyvä olla, on mahdotonta toteuttaa tätä oikeudenmukaisuutta täydellisesti.

On kuitenkin mahdollista miettiä, miten jokainen omalta osaltaan voisi toimia niin, että ahneus ei saisi sijaa elämässämme. Meillä on oikeus nauttia ansaitsemastamme omaisuudesta, mutta on hyvä muistaa, että kaikki omaisuus ei välttämättä olekaan ansaittua. Kaikki ei ole tullutkaan siksi, että joku olisi ansainnut sen paremmin kuin joku toinen. Osa saadusta hyvästä on pelkkää onnea, kuin lahja, joka tulisi osata käyttää oikein. Ja se tarkoittaa mielestäni sitä, että ne, joilla on ylen määrin, niiden pitäisi pystyä ajattelemaan huonommassa asemassa olevia. Kuka tarvitsee oikeasti monta asuntoa, monta autoa, veneitä, lentokoneita...? Ehkä en vain ymmärrä, kun minulla ei ole koskaan ollut kuin yksi koti, yksi auto, ei yhtään venettä, ei lentokonetta. Onnellinen olen siitä, että en edes tarvitse niitä. Rakkautta tarvitsen ja sitä minulla on aina ollut, yllin kyllin. Senkin eteen tosin tarvitsee joskus tehdä työtä.